Vientiane, Laos

Hanoi oli siis taas yksi suurkaupunki, jossa mopot vilisivat ympariinsa ja torvet soivat. Ne ihmiset sitten rakastaa toottailya! Muutaman paivan jalkeen alkaa jo toivoa, etta kuulo olisi hieman huonompi... Viimeinen paiva Hanoissa menikin sitten (taas kerran) sangyssa maaten jonkun ihmeellisen taudin kourissa. Onneksi se kesti kuitenkin vain paivan, ja selvisin seuraavan aamun lennolle Vientianeen. Mutta olipahan taas epaluuloisen oloinen virkailija Hanoin passintarkastuksessa! Katsoi passia ja minua vuorotellen jonkun 3-4 kertaa. Odotin jo jonkinlaista vaitetta vaarennetysta passista tms., mutta paasinpahan lapi. Etukateen jannittamani maahantulomuodollisuudet Laosiin sujuivatkin puolestaan yllattavan kivuttomasti, ja viisumi irtosi helposti yhden lomakkeen, passikuvan ja 35 US$ luovuttamisen jalkeen.

Vientiane on sitten taas taysi vastakohta Hanoin ja HCMC:n vilkkaudelle. Kaupunki on kuin unessa, ja matkaoppaan mukaiset 200 000 asukasta vaikuttavat olevan jossain piilossa. Ei uskoisi paakaupungiksi, vaikuttaa enemman joltain...Pieksamaelta :D Muutavan paivan rauhasta nauttimisen jalkeen alkaa kuitenkin tekeminen loppua. Pakolliset nahtavyydet on nahty ja on aika jatkaa eteenpain. Seuraavana pysakkina onkin Bangkok, tai tarkemmin sanottuna Bangkokin lentokentta, jonne matkaan taalta yobussilla. Huomenna maka kay lentaen Krabille, jeejee :) Alunperin ajattelin jatkaa taalta Kambodzaan, mutta Vietnamin ja Laosin jalkeen alan jo olla kypsa naihin "kehitysmaihin" ja mieli alkaa jo tehda Thaimaan rannoille. Sita paitsi Kambodzassa ei ilman malarialaakitysta uskalla oikein menna muualla kuin pariin isompaan kaupunkiin, eika nyt oikein kaupungit enaa innosta. Ja lentokin olisi ollut ihan vitsin kallis. Joten: Thaimaa kutsuu! Tarkoituksena olisi menna Koh Lantan ja Phi Phin saarille. Turistikausi kylla loppui huhtikuuhun, mutta kaipa sinne jotenkin silti paasee. Ja onhan niita rantoja Krabillakin. Nyt vaan sormet ristiin, etta siella paistaa viela aurinko tahan aikaan vuodesta... Mutta jos ei, niin aina voi siirtya eteenpain Malesiaan. Ja 2 viikon paasta takaisin Singaporeen, hiphei!

On huvittavaa, miten tallaisessa takapajulassa voi kuulla jotain uutisia Suomesta. Eilen huomasin BBC:lta (kylla, se nakyy taalla!), etta Sami Hyypia vaihtaa seuraa. Mutta viela oudompaa oli pari paivaa sitten lukea Vientianen paikallisesta lehdesta, miten Suomen tyottomyysaste on noussut pari prosenttiyksikkoa. Katsoin lehtea silleen "What? Keta Laosissa kiinnostaa Suomen tyottomyys??" Mutta ilmeisesti kiinnostaa...

Tassa siis lyhyt paivitys Laosista. Bussi lahtee kolmen tunnin paasta, ja sita ennen ajattelin kayda lounaalla ja kuluttaa aikaa lukemalla kirjaa, johon oon jaany ihan koukkuun (Dan Brownin Angels and Demons, suosittelen!).

Tour de Vietnam

Nyt ollaan sitten selvitty Ho Chi Minh Citysta Nha Trangin kautta Hanoihin. Ja reissuhan meni jotakuinkin nain:

Yojuna HCMC:sta oli ihan jees, ja matka meni mukavasti nukkuen. Satuin vain jaamaan vaaralla asemalla pois. Alkoi hieman ihmetyttaa, kun paikka ei nayttanyt ollenkaan silta, mita Lonely Planetin opas antoi ymmartaa, ja pikkuhiljaa valkeni, etta eihan tama kaupunki olekaan Nha Trang. Eihan siina sitten auttanut kuin jatkaa matkaa taksilla oikeaan maaranpaahan. Ei enaa karsivallisyys riittanyt odottaa junaa.
Lopulta Nha Trangissa huomasin valinneeni oikein mukavan lomakaupungin: pitka hiekkaranta, aurinkotuoleja, rauhallinen ilmapiiri ym. Siella paivat meni mukavasti rannalla makoillen. Paitsi etta parina paivana piti lahtea kesken kaiken pois, kun pilvistyi ja alkoi sataa vetta. Ja voi hyvaa paivaa niita kaikkia kaupustelijoita! Yritapa nyt siina rauhassa ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa, kun koko ajan joku tulee tarjoamaan karkkia, sipseja, aurinkolaseja, hedelmia, maalauksia, kirjoja ja ties mita tavaraa. Huoh.
Perjantaina vietettiin iltaa muutamien muiden matkailijoiden kanssa: kaytiin syomassa ja kierreltiin eri baareja paatyen purjehduskerholle ja lopulta hotellille nukkumaan. Hotellia piti todella mukava perhe, joka oli aina valmis auttamaan missa tahansa asiassa.

Eilen saavuin sitten lentaen Hanoihin, joka vaikuttaa yllattaen huomattavasti miellyttavammalta kaupungilta kuin HCMC. Vahemman liikennetta, enemman kauppoja. Osansa saattaa olla sillakin, etta taalla ei ole niin tuskaisen kuuma. 24 astetta ja pieni vesisade aiheuttaa sen, etta melkein tekisi mieli vetaa pitkahihainen paita paalle. Eilen koneesta ulos astuessani laitoinkin ensimmaisena hupparin paalle, kun tuntui etta paleltaa...
Nyt sitten varmaan pitaisi lahtea kiertamaan kaupunkia ja nahtavyyksia. Meinaa vaan ihmeellinen vasymys koko ajan painaa ja tekisi mieli vain katsoa telkkaria tai lukea kirjaa. Ulkona joutuu kuuntelemaan taas jatkuvaa "Motorbike, miss?" -huutelua, ja aina joku meinaa ajaa paalle. Ei viitsi shoppaillakaan, kun ei ole tarvetta millekaan eika viitsi hankkia lisapainoa reppuun. Joten mitakohan tassa sitten tekisi... Museoiden ja temppeleiden kiinnostavuudellakin on rajansa, ainakin mun kohdalla :P

Lauantai-aamuna pitaisi lahtea epainhimilliseen aikaan lentokentalle, etta ehtii 8.30 lennolle Laosiin. Matka Hanoin kentalle kun kestaa jonkun tunnin. Ja tuli muuten tulomatkalla kentalta todistettua, etta vietnamilaiset eivat osaa ajaa: siina n. 30 km matkan aikana nain kolme kolaria. Eivat ilmeisesti ole koskaan kuulleet sanaa "turvavali".
Mutta siis, la Vientianeen ja siella muutama paiva ennen matkan jatkumista toistaiseksi tuntemattomaan paikkaan. Toivottavasti seuraava etappi tulee hieman halvemmaksi, nimittain lentolippu Hanoista Vientianeen (tunnin matka) maksoi suunnilleen saman verran kuin meno-paluu Singaporesta Filippiineille (melkein nelja tuntia yhteen suuntaan). Etta tallaiset markkinavoimat taalla pain. Jotenkin ei kuitenkaan houkutellut menna tuota matkaa bussilla, kesto 24 tuntia ja siihen viela rajanylitys, viisumin hankkiminen ja kaikki... Juu ei kiitos. Mutta tosiaan Vietnam alkaa olla aika lailla koluttu lapi, joten on aika vaihtaa maisemaa. Seuraava blogipaivitys Laosista!

Niin ja kuvia ei ole nakyvilla , koska en viitsi ladata niita kenenkaan toisen koneelle. Joten kuvia joutuu odottamaan niin kauan, etta selvian kotiin asti :)

Singaporesta Ho Chi Minh Cityyn - sivistyksesta kaaokseen

Tuntui jokseenkin oudolta sulkea Singaporen asunnon ovi viimeista kertaa perassaan ja sita ennen todeta kahdelle paikalla olevalle kamppikselle, etta heippa, ma meen nyt. Mutta niin sita vain piti tehda. Parin tunnin (pomppuisen) lennon jalkeen loysin itseni Ho Chi Minh Citysta, Vietnamista. Maahantuloviranomaiset eivat oikein tykanneet siita, etta en ollut hommannut viela lentolippua pois taalta. Mutta pienen vatvomisen jalkeen paasin lapi ruhtinaallisen 2 viikon oleskeluluvan kera (norm. 30 pv). Ei silla, enpa taalla kauempaa meinannut ollakaan.

HCMC on ihan hullu kaupunki! Ainakin verrattuna Singaporeen. Ero on kuin yolla ja paivalla. Kadut on taynna moottoripyoria, liikennevaloja on uskomattoman vahan liikenteen paljouteen nahden (ja jos valot sattuu olemaan, ne on monesti vain autoille, ei jalankulkijoille). En pida itseani kovin itsemurha-alttiina, mutta taalla sellainen on hieman pakko olla, jos ei halua kavella samaa korttelia ympari paivasta toiseen. Ei auta muu kuin astua keskelle autojen ja moottoripyorien virtaa ja toivoa parasta (ja pelata pahinta), ettei kukaan aja paalle. Ja koko ajan on joku moottoripyorakuski huutelemassa peraan etsien kyyditettavaa: "Motorbike, miss?", "Where are you going?" (paikallisia tuk-tukeja siis). Kuvitteleeko ne oikeasti, etta lahtisin sellaisella kyydilla yhtaan minnekaan?! Muutenkin tunnen saavani vahan liikaa huomiota kaduilla...

Eilen kavin pakolliset turistikohteet lapi: sotamuseo, itsenaisyyspalatsi ja paikallinen markkinapaikka. Museo oli hieno, ja selvitti jenkkien kanssa kaytya sotaa tarkasti (Vietnamin nakokulmasta tietenkin). Monet kuvat olivat vaan sellaista materiaalia, etta ei sovi heikkohermoisille. Meinasi itsellekin tulla huono olo, kun katsoin kemiallisten aseiden uhrien kuvia. Palatsi oli ihan jees, sellainen...noh, palatsi. Markkinoilla meni taas hermot, kun koko ajan joku (tai paremminkin 5 ihmista samaan aikaa) huutelee: "Hello, miss", "T-shirt, miss?", "What are you looking for, miss?". Tuli lahinna sellainen tunne, etta pakko paasta pois. Hittoako se niille kuuluu, mita etsin tai minne olen menossa?!

Ja kuuma on, voi luoja! Eilen joku 35 astetta ja hiki vaan valui, kun kavelin kaupunkia ympari. En oikein tieda, mita pitaisi laittaa paallensa, ettei koko ajan olisi selka markana...

Tanaan illalla matka jatkuu yojunalla kohti Nha Trangin biitsikaupunkia. Pitaisi olla ihan tyylikas juna, ei mikaan sota-aikainen vanhus. Aamulla perilla klo 6, ja siita voikin sitten melkein suunnata jo rannalle :) Auringon olisi parempi paistaa seuraavat paivat, muuten tulee olemaan hieman tylsaa. Paitsi etta hyvin se aika menee ihan hotellihuoneessakin kirjaa lukien tai telkkaria katsellen (mm. eilen joku 4 CSI-jaksoa putkeen). Ihanaa kun kerrankin saa rentoutua... Mutta tavalla tai toisella pitaisi ensi viikolla sitten paatya Hanoihin, koska varasin juuri lennon sielta Vientianeen (Laosiin), lahto la 2.5.

Sainpa tuossa eilen taas puhelun yhteen mahdolliseen kesatyopaikkaan liittyen. Kyseinen puhelu meni tuttua kaavaa: "Ai olet vaihdossa talla hetkella? Ja tulet vasta kesakuussa? No ei se sitten onnistu. Ei me tehda puhelinhaastatteluita." Eiko nama ihmiset lue hakemuskirjeita ollenkaan?! Kyllahan niissa sanotaan, etta olen Singaporessa koko kevaan. Aargh. Ja mika vika puhelinhaastattelussa muka on?? Onko silla nyt mitaan valia, milta se ihminen nayttaa luonnossa? Huoh...

Eli tallaista talla kertaa. Huomenna biitsille, jeejee :)

Kaikki loppuu aikanaan

No niin, nyt olis sitten viimeiset hetket Singaporessa. Lento Vietnamiin lahtee aika tarkalleen 25 tunnin kuluttua, ja sielta matka jatkuu...jonnekin. Kavin juuri heittamassa "ylimaaraiset" tavarat SMU:n kansainvalisten asioiden toimistoon, joka toimii varastona niille seuraavan kuukauden ajan. Pakatessa kyseisia tavaroita ajattelin, etta eihan tama laukku edes paina paljoa, mutta kummasti se vaaka vaan naytti loppupeleissa 15 kg. Tosin taytyy ottaa huomioon, etta laukku sisaltaa myos lapparin, joka painaa varmaan 3 kg, ja sitahan en tietenkaan laita koneen ruumaan. Pitaa sitten toukokuussa pohtia, lahettaisiko silloin viela osan edelta Suomeen. Tuon varastoon menneen laukun lisaksi kun on viela reissuun mukaan lahteva reppu, joka varmasti painaa ainakin sen 10 kg. Sopii toivoa, etta Suomesta toukokuussa tulevilla vierailla on tavaraa vahemman kuin 20 kg, jotta mulla voi sitten olla vahan enemman :P

Nyt kun jouduin jo lapparistakin luopumaan, niin piti tulla koulun kirjastoon surffailemaan ja kirjoittelemaan blogia. Mitahan ihmetta sita tekee koko paivan, kun ei oo tietokonetta... Harkitsin jo shoppailua, mutta enpa tajunnut ottaa rahaa mukaan, kun lahdin kotoa. Ja ehka on tassa vaiheessa parempi olla ostelematta lisaa tavaraa :D
Kaikki tentit on siis jo suoritettu enemman tai vahemman menestyksekkaasti (tod. nak. vahemman), ja nyt on vihdoin hieman luppoaikaa. Tata koulun moderniutta tulee kylla ikava. Kaikki on niin viimeisen paalle (paitsi printtaussysteemi, uskomattoman epakaytannollinen!), etta meidan HSE vaikuttaa hieman valjulta tahan verrattuna.

Perjantaina kaytiin vahan urheilemassa, nimittain East Coast Parkissa harrastamassa vesiurheilua. Siella on sellainen iso merivesi"allas", jossa pystyy kokeilemaan esim. vesihiihtoa siten, etta vetamassa on veneen sijasta kaapeli, vahan kuin hiihtohississa. Oli aivan uskomattoman rankkaa! Kokeilin sellaista lautaa, jossa ollaan polvillaan ja pidetaan kasilla kiinni "kapulasta". Jokainen yritys paattyi ennemmin tai myohemmin kaatumiseen ja sukellukseen. Jalkimmaiset lahinna sen takia, ettei enaa kertakaikkiaan voimat riittany pitaa kiinni. Jotain kertoo se, etta nyt on maanantai ja mulla on vielakin lihakset jumissa...

Lauantaina sitten viimeisen tentin jalkeen mentiin illalliselle mahtavaan italialaiseen ravintolaan, jossa nautittiin loistavista pasta-annoksista. Ilta jatkui New Asia barissa, joka sijaitsee Swissotelin ylimmassa eli 70:ssa kerroksessa. Siella juotiin aitoa shampanjaa ja ihailtiin upeita maisemia. Ei huono tapa viettaa viimeista yhteista iltaa :)

Viikonloppuna ohjelmassa oli myos kesakursseille ilmoittatuminen (kertoo "hieman" heikosta tyotilanteesta). Noin viiden tunnin yrittamisen jalkeen selvisi, ettei puhelinilmoittautuminen onnistu Singaporesta kasin. Jes. Piti siis delegoida tehtava aidille, jonka avulla paasin kuin paasinkin kursseille. Mikas sen mukavampaa kuin opiskella koko kesa :P Totesin, etta tulee elokuussa hieman tiiviimpi setti, kun pitais muutaman viikon aikana kayda yhden kurssin luennot ja tehda sen lopputyo, suorittaa pari tenttia, kayda Madonnan keikalla, tutormokkeilemassa ja -koulutuksissa ym. Voi olla hieman kiireisemmat viikot...

Mutta nyt voi unohtaa koulujutut vahaksi aikaa ja keskittya lomailemaan! Yritan paivittaa kuulumisia myos reissun paalla, mutta en lupaa mitaan ;)

Jatkoa edelliseen...

Ihan unohdin kertoa, että tiistai-iltanakin oli mielenkiintoista ohjelmaa. Oltin nimittäin Suomen suurlähettilään luona illallisella! Kuulostaa aika hienolta, eikö? :) Sinne oli kutsuttu kaikki suomalaiset Singaporessa vaihdossa olijat ja aiemmin Suomessa vaihdossa olleet singaporelaiset, ja paikalla oli reilut parikymmentä ihmistä. Tarjolla oli aivan loistavaa ruokaa, nimittäin lihapullia, paahtopaistia, karjalanpiirakoita munavoilla (nam!), mansikkakakkua ja kurkun kostukkeeksi Fizzin omenasiideriä! Voi sitä nautintoa, kun pääsi kiinni niin kovin kaivattuihin suomalaisiin herkkuihin. Itse suurlähettiläs oli yllättävän rento tyyppi. Rupesin miettimään, mitenköhän suurlähettilääksi pääsee... Olisikohan kauppatieteiden tutkinto sopiva koulutustausta? ;D

Suomalaista ruokaa alkaa kyllä jo olla ikävä. Meinaa kohta tulla kana-riisiyhdistelmä korvista ulos... Äidille tiedoksi, että mulla on jo ruokatoivomukset valmiina seuraavaa Kuopion reissua varten: makaronilaatikkoa (sitä missä on niitä tomaattiviipaleita päällä ja paljon juustoa) ja seuraavana päivänä kotitekoisia lihapullia ja perunamuusia! Ajatuskin noista tuo veden kielelle :)

En tiedä, onko vauhdikas kevät vaatinut veronsa vai mikä on, mutta kummasti meinaa nykyään väsyttää koko ajan. Maanantaina vihdoin kotiin päästyä sammuin kuin saunalyhty, ja tänään otin kahdet (!) tunnin mittaiset päiväunet. Tuntuu, että voisin nukkua pari vuorokautta putkeen ja jatkaa sitten uudella tarmolla eteenpäin. Kun vaan löytyisi jostain aikaa kaiken tämän tenttihässäkän keskellä...

Pääsinpä muuten vihdoinkin hieman eteenpäin tenttien jälkeisissä suunnitelmissa: lentolippu täältä pois on varattu, ja lähtö koittaa 21.4. kohti Ho Chi Minh Cityä, Vietnamia! Siitä eteenpäin kaikki onkin sitten täysin auki. Suunnittelin hieman reittiä HCMC:stä Vietnamin pohjoisosaan Hanoihin saakka, siitä Laosiin ja Kambodzaan, josta (ajan riittäessä) matka jatkuu Thaimaan aurinkorannoille. Tarkoitus olisi olla takaisin Singaporessa 19.5. Saa nähdä, miten suunnitelma pitää :D

Malesian F1 GP '09: vettä ja salamoita

Johan oli viikonloppu! En olisi villeimmissä kuvitelmissakaan osannut ennakoida tulevaa.
Jännittävä tapahtumaketju alkoi jo torstaina Kuala Lumpurin lentokentällä, jonne päädyin pomppuisen lennon päätteeksi todistamaan paikalla riehuvaa ukkosmyrskyä. Kävellessä ulkokautta koneesta terminaaliin näkyi ensin välähdys ja saman tien jysähti: TU-TUM, kuin pommi olisi pudonnut.
Tunnin bussimatkan ja lyhyen taksiajelun jälkeen pääsin hotellille, joka oli vähintäänkin upea aikaisempien hostellimajoitusten jälkeen: siisti 4 hengen huone, mukavat näkymät 6. kerroksen ikkunasta ja tietysti se hotellin tunnelma :)

Perjantaina kierreltiin kavereiden kanssa kaupunkia: Chinatown, Central Market, KL Tower ja Petronas-tornit (kuva ylhäällä). Auringon paistaessa oli hillittömän kuuma ja hiki valui, mutta ukkoskuuro yllätti tuonakin päivänä ja taksikyyti oli paikallaan KL Towerilta Petronasille. Siellä noustiin tornien väliselle sillalle ihailemaan KL:n maisemia (jotka ei kyllä ole kovin kummoisia).
Lauantaina suunnattiin minnekäs muualle kuin Sepangin radalle seuraamaan aika-ajoja. Tunnin taksissa istumisen jälkeen edessä kohosi kuuluisat Malesian F1-radan pääkatsomon katokset. Taas kerran aurinko paistoi kuin viimeistä päivää nestettä haihtui iholta nopeammin kuin sitä ehti juoda.
Onneksi älysin ostaa ennen katsomoon menoa korvatulpat. Ensimmäisten autojen sujahtaessa ohi kaasu pohjassa n. 300 km/h tajusin, ettei television kautta kuuluvat äänet vastaa lainkaan todellisuutta. Pystyin kuuntelemaan sitä korvia huumaavaa meteliä ehkä 5 min, kun kaivoin korvatulpat laukusta. Tulosten puolesta oli aika köyhä päivä, ainakin näin suomalaisten kannalta. Mutta tunnelma oli hieno! Aika-ajojen jälkeen lähdettiin takaisin kaupunkiin, ja juuri bussiin päästyämme alkoi (taas) aivan järjetön ukkoskuuro. Sitä kesti koko matkan KL:iin asti, ja nukkumisen sijaan ihastelin vain ympärillä tiheään tahtiin välähteleviä salamoita. KL:n keskustassa vieressä istuva kaveri huudahti: "Hey guys, that building is on fire!" Ja tosiaan, yhden korkean tornitalon ylin kerros oli tulessa, ja lieskat löivät ikkunoista. Olikohan salama iskenyt vai mitä...
Seuraavaksi mentiin syömään erääseen KL:n monista tavarataloista, mutta eipä arvattu mihin päädyttäisiin. Huomattiin nimittäin, että kyseisen tavaratalon sisällä oli pieni huvipuisto vuoristoratoineen kaikkineen! Eihän siinä auttanut kuin mennä testaamaan (vaikka aukioloaikaa oli enää 50 min jäljellä), ja ajettiinkin vuoristorata kolme kertaa putkeen :D Siinä mentiin pää ylöspäin, alaspäin, nurinpäin... Piti sitten mennä toiseen vielä hurjempaan laitteeseen, mutta siitäkin huolimatta juuri nautittu illallinen pysyi hyvin sisällä. Vaan ei tässä vielä kaikki. Kun huvipuisto meni kiinni klo 22, huomattiin vieressä oleva keilarata! Siellä meni sitten seuraava tunti. Ja sain taas todeta oman huonouteni, mitä keilaamiseen tulee...
Lopulta selvittiin takaisin hotellille valmistautumaan loppuiltaa (tai yötä) varten. KL Towerin juurella oli nimittäin viralliset F1-bileet, jotka piti tietysti kaydä katsastamassa. Hirveästi porukkaa ja hyvä meno! Tässä vaiheessa mainittakoon, että la- ja su-öinä meidän 4 hengen huoneessa majoittui 6 ihmistä. Kahdessa parisängyssä (joista toinen hieman toista pienempi) siis molemmissa kolme ihmistä. Sopu sijaa antaa :D Sängyssä ei kyllä mahtunut liikkumaan, mutta mitäs pienistä. Tulipahan majoitus vähän halvemmaksi. Ihme kyllä hotellin vastaanotossa ei taidettu tajuta meidän huonekapasiteetin ylitystä ollenkaan, vaikka ravattiin siitä ohi moneen otteeseen.

Sunnuntai koitti vihdoin! Oli sitä odotettukin. Taas lähdettiin taksilla kohti Sepangia, mutta tällä kertaa tunnin ajomatkaan menikin melkein 2 tuntia. Oli pientä ruuhkaa. Rataa lähestyttäessä ehdin viimeisen parin kilometrin aikana ottaa torkut. Herättyäni kerroin kaverille unesta, jonka näin: Malesian formulakisa peruttiin, koska satoi liikaa vettä! Ihmettelin siinä, että johan oli mielenkiintoinen uni. Eihän tuollaista oikeasti voi tapahtua...eihän?
Kisaa seuraamassa oli yllättävän paljon suomalaisia; koko ajan kuului ympäriltä suomenkielistä analyysiä Kimin ja Heikin tulevasta kisasta. Ja näittekö tv-ruudussa ne huimapäät, jotka laskivat sateessa mutaista mäkeä alas? Kyllä, suomalaisia.
Meidän liput oli pääsuoraa edeltävän suoran katsomopaikoille, mutta ovelina ihmisinä keploteltiin itsemme pääsuoran puolelle juurikin Kimin lähtöruudun kohdalle ;) Siitä kyllä kelpasi seurata kisan kulkua. Päästiin tarkkailemaan lähietäisyydeltä Räikkösen valmistautumista kisaan ja nähtiinpä herra Berniekin tepastelemssa muutamien metrien päässä. Katsoin jo ennen lähtöä, että onpas tummia pilviä tuolla kauempana, ja hykertelin mielessäni jännittävää kisaa, joka syntyisi sateen myötä.
Voi elämä sitä meteliä ja pauhua, kun lähtövalot sammuivat ja jokainen kuljettaja laittoi kaasun pohjaan! Ja jutteleminen vieressä olevien kanssa oli mahdotonta aina, kun yksikin autoista oli alle 500 metrin päässä. Onneksi meillä oli vuokrattuna pieni tv-lähetin, jonka kautta pystyi jopa kuuntelemaan BBC:n selostusta. Muuten kisan tapahtumista oli aika kujalla, vaikka edessä olikin kuvaa välittävä jättiscreen.
Ja kaikkihan tietää, mitä seuraavaksi tapahtui. Sadepilvet tulivat kuin tulivatkin rata-alueelle, ei pelkästään sateen vaan myös ukkosen kera. Vettä tuli todellakin kuin saavista! Ja Ferrari teki emämunauksen Kimin renkaiden kanssa. Kyllähän nyt jo maalaisjärkikin sanoo, ettei ketään lähetetä kuivalle radalle täysillä sadekelin renkailla! Tampiot... Siinä sitten seurattiin, kun ohi ajavat autot suihkuttivat vettä perässään katsomoon asti ja salamat välähtelivät. Eikä aikaakaan, kun autot parkkeerasivat siihen meidän eteen ja varikolta juostiin sateenvarjojen kanssa. BBC:n selostajakin oli ihan ihmeissään ja sanoi, ettei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Odottelun jälkeen tuli vihdoin ilmoitus, ettei kisaa jatketa, ja kotimatka alkoi. Siellä taivallettiin yhdessä suuressa vesilammikossa varvassandaalit jalassa, ja myöhemmin maan muuttuessa mutaiseksi niin muuttui myös hame, kun kengät lennättivät likaa vaatteille.
KL:ssa mentiin taas keilaamaan ja fiilisteltiin siellä kolmen kierroksen verran. Kyllä tuntui kädessä seuraavana päivänä...

Maanantaina sitten koitti lähtö takaisin Singaporeen. Tiedossa oli presentaatio koulussa 15.30, ja laskin ehtiväni hyvin, ellei kone ole myöhässä. Ja tottakai se oli, ruhtinaalliset 45 minuuttia. Pelastukseksi koitui Sporen lentokentän olematon taksijono, ja olin esitelmän alkaessa paikalla hyvinkin "virkeänä" neljän tunnin yöunilla ja suoraan lentokentältä tulleena kaikkien kamojen kanssa. Suoritus oli sitten sen mukainen...

Tänään selvitin kiinan loppukokeen, ja nyt se on ohi! Heitin kotona saman tien kaiken materiaalin roskiin, ja taakka putosi harteilta. 1 tentti hoidettu, 3 jäljellä. Aika ei vaan meinaa riittää opiskeluun. Tälläkin hetkellä meillä on täällä jotain ihme jengiä viettämässä iltaa, ja matka jatkuu Ladies' Nightiin!

Sääilmiöitä Singaporessa

Päätin nyt ihan avautua tästä sään nopeasta vaihtelusta täällä kaukana päiväntasaajalla. Tänään aamulla huomasin ulkona lähes pilvettömän taivaan ja luonnollisestikin suunnistin altaalle ottamaan aurinkoa (kolmatta kertaa tällä viikolla, uskomatonta). Paistetta kestikin jopa melkein puoli neljään asti, mikä on aika yllättävää. Mutta jo kolmen aikaan heristin korviani tarkistaakseni, kuulinko oikein; kyllä, ukkonen jyrähti. Ja samaan aikaan aurinko paistaa kuin viimeistä päivää. Vaan ei kauaa. Kello on nyt viisi, ja viimeisen tunnin ajan täällä on riehunut melkoinen ukkosmyrsky: vettä tulee kuin saavista, salamat välähtelee ja jysähdyksiä tulee siihen malliin, että ikkunat helisee. Ja tällaisia "pikku sateita" täällä on ollut viime aikoina suunnilleen joka toinen päivä. Mitähän se puhe oli, että sadekauden piti loppua helmikuun lopussa, ei siis alkaa. Tammi-helmikuussa satoi yhteensä ehkä kolme kertaa, ja nyt maaliskuussa on tullut vettä ja salamoita ihan urakalla. Tilastoihin ei näköjään voi koskaan luottaa...

Voisin saman tien avautua toisestakin aiheesta: Miten voi olla, että maassa, jolla on oma F1-kisa, ei näy kyseisiä kisoja telkkarista ollenkaan?! Epätoivoinen etsintä päättyi tuloksettomana, ja päädyin seuraamaan tilannetta Mtv3:n nettisivuilta. Ei ihan yhtä jännittävää.