Reissu takana, toinen edessä

Nyt tähän väliin varastan pienen hetken aikaa päivittää blogia, vaikka pitäisi tehdä monta muutakin asiaa ennen seuraavaa matkaa.


Vietettiin siis viikonloppu Kota Kinabalussa Borneossa aurinkoa ottaen. Säät suosi, sillä aurinko paistoi joka päivä lähes pilvettömältä taivaalta. Ja kyllä oli kuuma! Hiki virtasi jo parin minuutin auringossa olemisen jälkeen. Mutta väriäkin tarttui mukavasti, ja muutama kommentti on jo tullut tyylikkäästä rusketuksesta :) Toisaalta aurinko teki myös tepposensa, ja meistä tuskin kukaan lähti kotiin ilman palanutta ihoa. Kummasti kuumotteli su-iltana... Mutta onneksi kyseessä oli vain lievä pinnasta palaminen, joka on jo muuttunut rusketukseksi.



Merivesi oli KK:n lähellä sijaitsevilla trooppisilla saarilla mukavan viilentävää, mutta viimeisen päivän rannalla mantereen puolella vesi oli enemmänkin polttavaa! Kaiken huipuksi uimaan mennessä huomasin jalkojen juuressa pari meduusaa, ja yhtäkkiä tulikin kiire pois vedestä. Trooppisilla saarilla nähtiin myös paikallisia todella "suloisia" villieläimiä. Kyseessä oli 1-1,5 metrin mittaiset liskot, jotka löysivät tiensä metsästä rannalle ilmeisesti ruokaa etsimään. Ei vaarallisia, mutta hieman ällöttäviä.




KK ei ole mikään suuri turistirysä, eikä siellä kovin monia valkoihoisia näkynyt. Aika kuppainen paikka Singaporeen verrattuna, yllätys yllätys. Ja pahanhajuinen. Mutta makeita biitsejä!
Yhtenä päivänä kävelin kaupungissa yksin lauttasatamaan, ja oli jokseenkin mielenkiintoinen kokemus. Länsimaalainen nainen kävelemässä itsekseen rantavaatteissa on ilmeisesti siellä harvinaisempi näky, nimittäin sen verran keräsin katseita paikallisilta (miehiltä). Jo kauempaa näki, miten päät kääntyy, ja jotkut jopa tervehtivät. Ahdistavaa. Ei mikään ihme, ettei siellä suositella yksin liikkumista öisin, kun ei se ole kovin miellyttävää päivälläkään. Mutta ainakin KK:n jälkeen osaa taas arvostaa Singaporen länsimaalaisuutta.

Muutama muukin vaihtari oli ottanut viikonlopun kohteekseen Borneon, ja niinpä meitä olikin ystävänpäivän iltana kokoontunut syömään ja viettämään iltaa peräti 16 hengen ryhmä. Monet näistä ihmisistä oli myös samoilla lennoilla, joten seuran puuttesta ei tarvinnut kärsiä. Lennoista puheen ollen, menomatka oli varmasti tähän mennessä elämäni hirvein. Turbulenssia oli enemmän kuin olisin kaivannut, ja pari kertaa kävi jo mielessä, että nyt kyllä tiputaan. Kuin ihmeen kaupalla päästiin kuitenkin turvallisesti maan pinnalle, ja paluumatka olikin huomattavasti rauhallisempi.

Elämää KK:ssa hankaloitti hiukkasen meidän Singaporen liittymien toimimattomuus. Puhelin ei inahtanutkaan koko reissun aikana. Stressaavaa. Opinpahan sen, etten enää ikinä lähde matkalle ilman Suomen puhelinta.
Kyseiseen puhelimeen olikin torstain ja perjantain aikana tullut muutama vastaamaton puhelu. Ja nyt päästäänkin aiheeseen, joka on ottanut päähän nämä muutamat päivät. Jäljitin nimittäin puhelun Nordeaan, jonne soitinkin maanantaina. Olisivat kuulemma kutsuneet työhaastatteluun (siis eri paikka kuin viime kesänä)! Mutta on vaan vähän pitkä matka lähteä tästä Suomessa käymään, ja haluavat kuitenkin nähdä hakijat kasvotusten. Eli se siitä sitten. Pikkusen meinaa ärsyttää, kun olis ollut aika loistava työpaikka, eikä mikään pilipalihomma... Aargh!
Eli jos jollain on tiedossa kesätyö, johon voi päästä pelkällä puhelinhaastattelulla, niin saa ilmoittaa minulle, kiitos!! Epätoivo iskee...

Huomenna lähden lepuuttamaan hermojani Filippiineille. Joten: hasta la vista!

Meno päällä

Huh, onpahan ollut rankka viikko! Siinähän kävi sitten niin, että ohjelmassa oli bileet ke, to ja la. Ja voin kertoa, että vieläkin meinaa väsyttää... Keskiviikkona perus Ladies' Night: kotibileiden kautta baariin. Erikoista oli, että näissä vaihtarikotibileissä törmäsin suomalaiseen opiskelukaveriin, joka oli matkalla Australiaan vaihtoon! Että voikin maailma olla pieni...
Torstaina oli puolestaan vaihtareille järkätty baari-ilta Butterfactoryssa. Suhteellisen pieni paikka, johon änkesi n. 600 ihmistä. Yritäpä siinä sitten tanssia, kun joka puolelta tönitään, eikä mahdu kunnolla edes kääntymään. Vähän liikaa porukkaa mun makuun, mutta hauskaa oli silti!

Lauantaina olikin sitten viikon vauhdikkain ilta. Paikallinen tyttö vei meidät syömään intialaiseen paikkaan ja sitten kotiinsa aloittelemaan, koska vanhemmat olivat poissa. Outoa kyllä, täällä ihmiset vaikuttavat asuvan kohtuupitkään vanhempien luona. Mutta päästiinpäs näkemään aito singaporelainen koti! Ei se hirveästi eronnut suomalaisesta, mitä nyt kaikenlaisia kiinalaisia koristeita oli jonkin verran näkyvillä. Tutustuin myös muutamiin ruotsalaisiin vaihtareihin, jotka eivät olleetkaan niin..."ruotsalaisia", kuin olin ulkoisen olemuksen perusteella kuvitellut. Tämä siis positiivinen yllätys :D Iltaa jatkettiin Zoukiin, joka on isompi ja astetta kalliimpikin paikka kuin edelliset baarit. Mutta mistä näitä ihmisiä riittää joka paikkaan?! Taas kerran melkoinen tungos. Mutta sen verran hyvin viihdyttiin, että kolmatta kertaa sillä viikolla lähdettiin vasta valomerkin aikaan. Mutta hetkinen, moneltakos se valomerkki tulikaan? Niin, kellohan taisi olla...05.00! Että näin täällä päin. Siitä sitten syömään ja kappas kappas, nukkumaan mennessä kello näytti jo 06.30.

Sunnuntaina armottomasta väsymyksestä huolimatta jaksoin jopa vääntäytyä altaalle ottamaan aurinkoa muutamaksi tunniksi. Oli pilvetön taivas ja aivan hillittömän kuuma! Edellisillan väsyttämänä aurinko tuntui pökerryttävältä. Välillä katselin tuskaisena taivaalle pilvenhattaraa etsien. Onhan se allas tietysti siinä vieressä, mutta eihän sinne heti voi mennä, kun työllä ja tuskalla levitetty aurinkorasva menee ihan hukkaan :( Mutta kuumuudessa makoilu tuottaa tulosta, on jo nimittäin ihan mukavat rusketusrajat! Siitäkin huolimatta, että yleensä aurinko paistaa vaan mun koulupäivinä, aargh.
Myöhemmin päivällä mentiin katsomaan Thaipusamia, joka olikin näkemisen arvoinen: kulkueessa meni ihmisiä ihmeellisiin koristehäkkyröihin pukeutuneena aivan uskomattomien lävistysten kera. Miltähän tuntuisi, jos joku lävistäisi tikulla ensin posken, sitten kielen ja lopuksi vastakkaisen posken? Noita hetken katseltua alkoi jo ällöttää. Tää on taas näitä juttuja, joita en voi ymmärtää... Yllätyin myös intialaisten suuresta määrästä Singaporessa. Little Indiaan tultaessa sanoin Kittylle ääneen, että onpas niitä täällä paljon. Kitty totesi: "Mitä oikein odotit? Suomalaisia, vai?" No joo, ehkä kaupunginosan nimestä olisi voinut päätellä jotain :D

Koin tänään ensimmäisen välikokeenkin, nimittäin mandariinikiinan kirjallisen osuuden. Ja ei siitä sitten enempää. Tai no jaa, kai se jotenkin meni. Mutta ei voi ainakaan kukaan väittää, ettenkö olisi myös opiskellut täällä :P Niin!
Ja ensi viikolla sitten ma ja ti yhteensä kolme koetta. Sitä ennen viikonloppu Kota Kinabalussa Borneossa, jossa lukeminen on tietysti päällimmäisenä mielessä. Tai ehkä ei. Taidan olla pulassa.

Joku saattaisi muuten näistä kirjoituksista päätellä, etten tee täällä mitään muuta kuin biletän. Mutta kyllä täällä ihan järkeviä ja hyödyllisiäkin asioita puuhastellaan. Jotenkin vaan kirjoitusvaiheessa mieleen tulee ainoastaan nämä viihdeillat :D Koulunkäynti on vähän vähemmän mielenkiintoinen puheenaihe... Terveisiä siis perheelle ja sukulaisille, että en ole edelleenkään rappiolla (vaikka jotkut niin taitavat kuvitellakin)! :D

Tässä vaiheessa on myös hyvä lähettää kiitokset kotiin hyvästä nimivalinnasta pari vuosikymmentä takaperin. Monet suomalaiset nimet vaikuttaa olevan mahdottomia ulkomaalaisille ääntää, mutta tällainen puolikansainvälinen nimi on oikein kätevä. Täällä sattuu olemaan myös toinen vaihtari-Emilia, joka on kuitenkin kotoisin Espanjasta!

Nyt voisi olla hyvä lopetella ja mennä nukkumaan (klo 00.30). Tässä on kyllä pieni ristiriita, että on keskiviikkoilta ja me ollaan tähän aikaan kotona. Kyllä, Ladies' Night jäi tällä kertaa (ja ensimmäistä kertaa) väliin. Ei aina vaan jaksa. Mutta huomenna koittaa odotettu hetki, kun lentokone lähtee kohti Borneota! Jeejee :) Kuulin tosin äsken, että siellä on malariahyttysiä, jaiks. Toivottavasti pysyttelevät kaukana minusta. Mutta ei niitä ihan kaupunkialueella vissiin ole (kai?).

Ei pitäisi nuolaista, ennen kuin tipahtaa

Niinhän siinä sitten kävi, että tämän viikonlopun Bintan-reissu peruuntui. Kämppiksillä on sen verran kouluhommia, että ei päästä lähtemään. Voitte vain kuvitella, millaisia ajatuksia päässäni liikkui, kun kuulin tästä. Julkaisukelvotonta tekstiä. Jos nyt jollain voi lohduttautua, niin ainakin Sporessa on monenlaista ohjelmaa tälle viikonlopulle. Huomenna torstaina on vaihtareille järjestetty päivällinen ja heti perään kansainväliset bileet, perjantaina Patron's Day (mikä ikinä onkaan) ja jotain siihen liittyvää ohjelmaa, ja sunnuntaina Thaipusam, eli jonkinlainen kulttuuritapahtuma, jossa on ainakin lävistettyjä ihmisiä (?). Ja loppuviikollehan saadaan hyvä lähtö tänään tietenkin Ladies' Nightin kautta!

Toipuakseni pettymyksestä päätin sitten käydä eilen hieman shoppailemassa. Ja mukaan tarttui ei vain yhdet, vaan peräti kahdet korkokengät. Mutta jos hintaa näille tulee yhteensä 25 €, niin...what else can I do? Nyt mulla on siis jo kolme paria uusia korkkareita! Mitähän ihmettä niillä kaikilla oikein tekee...? Normaalisti en edes oo kovin innokas shoppailija, mutta jotenkin täällä meinaa vähän innostua :) Tosin kun ottaa huomioon, että aiemmista ostoksista yksi kenkäpari ja yksi laukku alkaa jo hajoilla, niin ehkä on syytäkin ostaa useampia kerralla...

Miniuutisia/ajatuksia:

• Sää ei ole tänään kovin suosiollinen: vettä sataa kaatamalla.
  
• Torakat. Hyi. Yäk. Muutama näköhavainto tehty. Kyllä, meidän kämpässä.
• En varmasti koskaan opi ymmärtämään logiikkaa, että jos ulkona on 30 astetta lämmintä, niin sisällä pitää olla 15. Vartin bussimatkan jälkeen voi olla syväjäässä, jos ei ole pitkähihaista mukana. Sama juttu koulussa.
• Miksi ihmeessä luottokortilla maksamiseen tarvitsee sekä tunnusluvun että allekirjoituksen? Ei mitään järkeä...
  

Matkaan taas lähden nyt...

Alkaa jo pikkuhiljaa olla tämä Singapore sen verran nähty, että uudet maisemat kiinnostavat. Niinpä seuraavat viikonloput on pyhitetty matkustelulle. Ensimmäisenä vuorossa ensi viikonloppuna on todennäköisesti Bintan, joka on saari Indonesiassa, vain parin tunnin lauttamatkan päässä Sporesta. On kuulemma aika turistipaikka, mutta käydään kuitenkin tutustumassa, kun on kerran noin lähellä.

Seuraavaksi mennään viettämään ystävänpäivää Kota Kinabaluun, joka puolestaan sijaitsee Borneossa Malesian puolella. Sieltä pitäisi kuulemma päästä lautalla nopeasti hienoille saarille, joilla kelpaa paistatella päivää :) Lentoliput on jo varattu, joskin pieniä ongelmia oli siinäkin. Muutaman kerran yrittämisen jälkeen totesin, että Visa-korttini ei kelpaa, ja jouduin sitten turvautumaan Stockmann Mastercardiin. Aiemmin olin käyttänyt kyseistä korttia vain kerran, mutta onpahan siitä sentään jotain hyötyä... Osuuspankista vastattiin valitusviestiini toteamalla, että kaikki lentoyhtiöt eivät käytä Verified by Visa -toimintoa, jolloin osto hylkääntyy, eikä toimintoa myöskään voi kytkeä kortista pois päältä. Eli kiitti vaan toimivasta luottokortista. Tuollainen ei helpota mun elämää kyllä yhtään. Varsinkin, kun hommasin tuon kortin pääasiassa juuri lentojen nettiostoja varten. Aargh. Kaiken lisäksi en ole asettanut Stockan korttia e-laskulle, eli se tulee sitten paperisena...jonnekin. Kun vaan tietäisi, minne...

Helmikuun lopun lomaviikolla koittaa matkailun kohokohta tähän asti, kun suuntaamme 1,5 viikoksi Filippiineille! Siitä tulee hieno reissu :) Toistaiseksi varattuna on vain lennot Manilaan ja takaisin, ja tarkempi matkasuunnitelma hahmottuu tässä lähipäivinä.

Aiemmin mainitsemani kiinalainen uusi vuosi oli hienoinen pettymys. Mentiin aattoiltana Chinatowniin, jossa oli katuja suljettu juhlinnan ajaksi. Ohjelmaa oli kyllä järjestetty, mutta oli vaan ihan hemmetin tylsää. Juontajien puheista ei saanut mitään selvää, eikä edes osattu sanoa, puhuiko ne englantia vai kiinaa. Parin tunnin seisoskelun jälkeen koitti keskiyö ja ilotulitus, joka oli kyllä ihan hieno, mutta ei kuitenkaan kaiken sen tylsän odottelun arvoista.



Aikaisemmin samana päivänä käytiin Chinatownissa kiertelemässä, ja eksyttiin mm. buddhalaiseen temppeliin, joka oli mielenkiintoinen paikka. Upeita patsaita ja koristuksia, joita ei suomalaisissa kirkoissa näy.



Uuden vuoden kunniaksi myös presidentin palatsi oli avoinna yleisölle, joten piti tietysti käydä sekin katsastamassa. Yllättäen muutama muukin oli saanut saman idean, ja lopputuloksena oli 1,5 tunnin jonotus ennen itse piha-alueelle pääsyä. Jonotukseen kuului myös lentokenttämäiset tavaroiden läpivalaisu ja metallinpaljastimen läpi kulkeminen. Lopulta päästiin myös turvatarkastuksen läpi, ja löydettiin itsemme keskeltä valtavaa viheraluetta, johon kuului mm. yksityinen golfkenttä. Kun ottaa huomioon, että palatsi tontteineen sijaitsee keskellä Sporen keskustaa, oli näky hieman hämmentävä. Vaikea kuvitella samanlaista ympäristöä Helsingin presidentinlinnalle... Mutta oli ainakin näkemisen arvoinen paikka, eikä itse palatsin sisätilat jääneet yhtään vaisummiksi.