Nyt tähän väliin varastan pienen hetken aikaa päivittää blogia, vaikka pitäisi tehdä monta muutakin asiaa ennen seuraavaa matkaa.
Vietettiin siis viikonloppu Kota Kinabalussa Borneossa aurinkoa ottaen. Säät suosi, sillä aurinko paistoi joka päivä lähes pilvettömältä taivaalta. Ja kyllä oli kuuma! Hiki virtasi jo parin minuutin auringossa olemisen jälkeen. Mutta väriäkin tarttui mukavasti, ja muutama kommentti on jo tullut tyylikkäästä rusketuksesta :) Toisaalta aurinko teki myös tepposensa, ja meistä tuskin kukaan lähti kotiin ilman palanutta ihoa. Kummasti kuumotteli su-iltana... Mutta onneksi kyseessä oli vain lievä pinnasta palaminen, joka on jo muuttunut rusketukseksi.
Merivesi oli KK:n lähellä sijaitsevilla trooppisilla saarilla mukavan viilentävää, mutta viimeisen päivän rannalla mantereen puolella vesi oli enemmänkin polttavaa! Kaiken huipuksi uimaan mennessä huomasin jalkojen juuressa pari meduusaa, ja yhtäkkiä tulikin kiire pois vedestä. Trooppisilla saarilla nähtiin myös paikallisia todella "suloisia" villieläimiä. Kyseessä oli 1-1,5 metrin mittaiset liskot, jotka löysivät tiensä metsästä rannalle ilmeisesti ruokaa etsimään. Ei vaarallisia, mutta hieman ällöttäviä.
KK ei ole mikään suuri turistirysä, eikä siellä kovin monia valkoihoisia näkynyt. Aika kuppainen paikka Singaporeen verrattuna, yllätys yllätys. Ja pahanhajuinen. Mutta makeita biitsejä!
Yhtenä päivänä kävelin kaupungissa yksin lauttasatamaan, ja oli jokseenkin mielenkiintoinen kokemus. Länsimaalainen nainen kävelemässä itsekseen rantavaatteissa on ilmeisesti siellä harvinaisempi näky, nimittäin sen verran keräsin katseita paikallisilta (miehiltä). Jo kauempaa näki, miten päät kääntyy, ja jotkut jopa tervehtivät. Ahdistavaa. Ei mikään ihme, ettei siellä suositella yksin liikkumista öisin, kun ei se ole kovin miellyttävää päivälläkään. Mutta ainakin KK:n jälkeen osaa taas arvostaa Singaporen länsimaalaisuutta.
Muutama muukin vaihtari oli ottanut viikonlopun kohteekseen Borneon, ja niinpä meitä olikin ystävänpäivän iltana kokoontunut syömään ja viettämään iltaa peräti 16 hengen ryhmä. Monet näistä ihmisistä oli myös samoilla lennoilla, joten seuran puuttesta ei tarvinnut kärsiä. Lennoista puheen ollen, menomatka oli varmasti tähän mennessä elämäni hirvein. Turbulenssia oli enemmän kuin olisin kaivannut, ja pari kertaa kävi jo mielessä, että nyt kyllä tiputaan. Kuin ihmeen kaupalla päästiin kuitenkin turvallisesti maan pinnalle, ja paluumatka olikin huomattavasti rauhallisempi.
Elämää KK:ssa hankaloitti hiukkasen meidän Singaporen liittymien toimimattomuus. Puhelin ei inahtanutkaan koko reissun aikana. Stressaavaa. Opinpahan sen, etten enää ikinä lähde matkalle ilman Suomen puhelinta.
Kyseiseen puhelimeen olikin torstain ja perjantain aikana tullut muutama vastaamaton puhelu. Ja nyt päästäänkin aiheeseen, joka on ottanut päähän nämä muutamat päivät. Jäljitin nimittäin puhelun Nordeaan, jonne soitinkin maanantaina. Olisivat kuulemma kutsuneet työhaastatteluun (siis eri paikka kuin viime kesänä)! Mutta on vaan vähän pitkä matka lähteä tästä Suomessa käymään, ja haluavat kuitenkin nähdä hakijat kasvotusten. Eli se siitä sitten. Pikkusen meinaa ärsyttää, kun olis ollut aika loistava työpaikka, eikä mikään pilipalihomma... Aargh!
Eli jos jollain on tiedossa kesätyö, johon voi päästä pelkällä puhelinhaastattelulla, niin saa ilmoittaa minulle, kiitos!! Epätoivo iskee...
Huomenna lähden lepuuttamaan hermojani Filippiineille. Joten: hasta la vista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti